Pyöreän puun veisto

Pyöröhirsirakennus on slow-rakentamista parhaimmillaan. Siinä jalostusastetta ei ole tarpeettomasti nostettu ja tukin kulku kannolta kehikolle on lyhyt. Hirsitukkia valittaessa on huomioitava mm. seuraavat seikat. Pyöröhirsirakennusta ei yleensä laudoiteta.

–       hirren kokoon mukaan määräytyvä varausleveys vaikuttaa oleellisesti rakennuksen
lämpöarvoon, kts. lämpöarvot tarkemmin omasta osastaan.

–       pyöröhirren varausleveys on 50 % käytetyn hirren keskimääräisestä latvaläpimitasta

–       pyöröhirsistä veistetty rakennus voidaan tehdä ilman lisälämmöneristystä,
jos rakennus on kokonaisvaltaisesti oikein suunniteltu.

Pyöröhirsirakennuksissa käytetyt nurkkatyypit:

  • venäläis-karjalainen nurkka, vanha nurkkatyyppi meilläkin käytetty vielä 1960-luvulla
  • viikinkinurkka, ilmiselvästi saanut vaikutteita edellisestä ei juuri käytössä meillä
  • ämmännurkka, meillä käsinveistäjien eniten käyttämä nurkkatyyppi
  • sulkanurkka, vanha nurkkatyyppi joka on tullut taas käyttöön, kiilautuvana nurkkana oikein veistettynä erittäin tiivis nurkka
  • satulanurkka, venäläis- karjalaisesta nurkasta muunnettu ja meillä vasta 2000-luvun alussa enenemässä määrin käyttöön otettu nurkkatyyppi, kiilautuva nurkka kuten edellinen
  • jos hirsitukin nurkkapäät on ns. pelkattu, niin voidaan veistää myös pelkkahirrellä käytettyjä nurkkatyyppejä

Viikinkinurkka on hienostuneempi vaihtoehto pyöreälle puulle. Se on suhteellisen helppo tehdä kirveellä, ja toisin kuin ämmännurkka, se kiristyy hirsien painuessa ja kutistuessa. Ulkonäkö on myös mielenkiintoinen.

Nykyään nurkat ovat yhä enenevässä määrin kuivaessaan kiristyviä, joista yleisimpiä ovat sulka- ja satulanurkka. Nämä edesauttavat rakennuksen tiivistymistä puun kuivamisen aikana ja voivat mahdollistaa rakentamisen myös hieman tuoreemmasta puusta. Jos halutaan käyttää kiristymättömiä nurkkatyyppejä, tulee puun olla hyvin kuivanutta, sillä muuten seinällä kuivuessaan puuliitoksien väliin tulee rakoja, mikä tekee rakennuksesta hataran.